|
 |
 |
 |
|
|
||||||||||||||||
Tädeistä ja ihmisistä
Paikoillenne, valmiit, nyt!
Hääuniversumissa ei monohäitä tunneta
Tyllivirkailija / 12.05.2005
Totuus tulee lapsen suusta, mutta harvemmin suomalaistuneelta saksalaistoimittajalta. Tiedättehän Roman Schatzin? Hän on tehnyt kirjan suomalaisuudesta ulkomaalaisen silmin. Schatz väittää, että vaikeinta on ollut sopeutua suomalaiseen monokulttuuriin.
Anteeksi mihin?
No siihen, että pienen kansan keskuudessa vaihtoehtoja on vähän. Suuren kulttuurialueen miehestä on ollut turhauttavaa mennä ostoksille, koska joka paikassa roikkuu vain ne kaksi takkivaihtoehtoa. Tai makuvaihtoehtoa. Puhumattakaan elämäntavoista, joista “virallisesti” hyväksyttyjä Suomessa on Schatzin mukaan vain muutama.
Tyllivirkailijan takaraivossa kolahti. Jotain perää tässä on!
Sitähän se Suomessa usein on, samaa. Yhdenmukaisuus näkyy varsinkin kansallisten juhlapäivien vietossa. Näyttää olevan vain yksi tapa viettää vappua. Vähintään ylioppilaslakki ellei sitten myös haalarit niskassa satojen samoin varustautuneiden sekaan piknikille mutanurmelle, vaikka sataisi pieniä mummoja talikot kädessä. Ja juhannuksena on ihan pakko ängetä grillaamaan omalle tai toisten mökille, missä sitten kiskotaan koppakaupalla keskiketterää saunavuorojen välissä. Mitäpä muutakaan sitä kyseisinä päivinä voisi tehdä. Jos kuitenkin – Luoja paratkoon – joutuu mielikuvituksensa vietäväksi eikä näin tee, leimautuu kansallisten riittien ulkopuoliseksi outolinnuksi, jolla ei selkeästikään ainakaan ystäviä ole.
Mutta ei se Schatzkaan kaikesta tiedä. Eikä Tyllivirkailija kaikkea usko. Suomalaiset häätkinkö monokulttuurisia? Nein, nein, nein.
Myönnetään. Suomalaisissa häissä hääpari pukeutuu juhlavaatteisiin, hääjuhlassa tarjotaan juhlaruokaa ja esitetään juhlaohjelmaa. Siihen ne monokulttuuriset yhteiset nimittäjät sitten jäävätkin. Hääuniversumissa pelataan nimittäin täysin eri säännöillä. Siellä on sitä parempi, mitä omannäköisemmät ja personoidummat juhlat järjestää.
Tyllivirkailija ei ainakaan ole kuullut toisista häistä, joissa vihkiseremonia olisi näyteltiin Prinsessa Ruusunen -sadun kaavan mukaisesti. Ruusutarhan keskelle oli pystytetty alttari, jolla morsian vaaleanpunaisessa turnyyripuvussa ja tiarassa “uinuen” odotti prinssiään, joka saapui herättämään hänet satavuotisesta unesta kiihkeällä suudelmalla. Goottien tummanpuhuva tyylikin jäänee vuosittain lähes uniikkikappaleeksi. Eräässä hääkutsussa ohjeistuksena oli “tumma puku tai muuta mustaa”, ja häiden kakku oli koristeltu tummanpunaiseksi värjätyllä sokerivesikuorrutteella ja lakritsilla. Lahjalistalla oli silti valkoisia lakanoita. Keskiaikateemaakaan tuskin joka kesäviikonloppu pääsee todistamaan. Kyseisissä vihkiäisissä juhlapöydän päässä odotti oikeaoppisesti valmistettu rosvopaisti ja morsiamen ryöstö ratkaistiin leikkimielisillä turnajaisilla.
Kylläpä me suomalaiset aina ollaan tylsiä ja yhdenmukaisia.
Info |
 |
