Häälahja
Häävieras tuo tavallisesti mukanaan häälahjan. Lahjoja lähetetään myös silloin, kun ei pystytä noudattamaan kutsua saapua paikalle. Ruotsista on levinnyt tapa laatia lahjalista, josta vieras voi tarkistaa hääparin toiveet. Lahjatoivelista lähetetään kutsun mukana tai annetaan jonkun apulaisen tai palveluntarjoajan vastuulle. Jotkut pitävät listaa ahneuden merkkinä, toiset kokevat sen helpottavan lahjan ostoa. Jotta jokainen vieras voisi ostaa jotain omalle kukkarolleen sopivaa, on hienotunteista laittaa lahjalistaan sekä edullisempia että kalliimpia vaihtoehtoja.
Lahja annetaan vihkitilaisuuden jälkeen pitopaikassa. Lahja jätetään lahjapöydälle ja huolehditaan, että kortti on hyvin kiinnitetty lahjan oheen. Näin hääparillekaan ei jää epäselväksi, kuka lahjan antaja on.
Lahjaksi annetaan yleensä jotain ajatonta käyttö- tai taidetavaraa. Pitkään yhdessä asunut pari ei välttämättä tarvitse enempää teemukeja, mutta parikymppisellä nuorella parilla saattaa olla tarvetta monenlaiselle taloustavaralle.
Kukat ja makeiset eivät ole sopivia häälahjoja. Rahalahjaa kannattaa harkita tarkoin ellei morsiuspari ole erikseen sanonut toivovansa rahaa esimerkiksi häämatkan tekoa varten. Persoonallinen lahja muistetaan, mutta idean on lähdettävä hääparin mieltymyksistä eikä lahjan antajan omista mielenkiinnon kohteista. Joskus kannattaa osallistua kimppaan, jolloin voidaan ostaa jotain arvokkaampaakin.
HK
Lähteet:
Kun sanomme tahdon, Tuula Salakari, WSOY, 1994
Kodin juhlat, Kaisa Strandén, Tammi, 1991
|
