|
|
Sormuksen materiaali
Tavallisimmin vihkisormuksen materiaalina on kulta, mutta myös platinaa ja hopeaakin käytetään. Vihkisormukset valmistetaan tavallisesti 585‰ ja 750‰ kelta- tai valkokullasta, platinan alin sallittu pitoisuus on 850‰. Jalometallien pitoisuuksia säätelevät lait ja asetukset, jotka EU:n alueella ovat yhteneväiset. Turvatekniikan Keskus TUKES valvoo Suomessa myynnissä olevien jalometallituotteiden pitoisuuksia ja leimoja. Jalometalliseosten pitoisuusmääräyksistä löydät ajantasaista tietoa Turvatekniikan keskuksen sivuilta www.tukes.fi
Seostamalla kultaan saadaan erilaisia värisävyjä. Valkokulta saa värinsä nykyään miltei yksinomaan palladiumista, jonka lisäksi seoksessa on jonkin verran hopeaa. Aiemmin valkokullan seosmetallina käytettiin yleisesti nikkeliä, mutta siitä on pyritty luopumaan sen allergisoivan vaikutuksen takia. Nikkelidirektiivi (EU-direktiivi 94/27/EC), joka tuli voimaan 20.1.2000, rajoittaa nikkeliä sisältävien tuotteiden markkinointia EU-jäsenmaissa.
Rodinointi on galvaaninen pintakäsittelymenetelmä, jolla valkokultaan saadaan kirkas rodium-pinnoite. Sitä käytetään yleisesti estämään nikkelin liukenemista nikkelivalkokullasta, mutta ulkonäön vuoksi myös palladiumvalkokultaisissa koruissa. Rodinointia käytetään myös halvoissa timantti- tai kivikoruissa, kun halutaan jäljitellä valkokultaistutusta. Vaikka nikkelidirektiivi on ollut voimassa jo vuosia, markkinoilta on valitettavasti löytynyt edelleen rodinoituja nikkelivalkokultakoruja, jotka on myyty palladiumvalkokultana. Totuus saattaa valjeta ikävällä tavalla, kun rodinointi kuluu aikaa myöten pois ja nikkeliä alkaa liueta.
Keltakullan seostamiseen käytetään hopeaa ja kuparia, ja seoksen värisävy määräytyy näiden seosmetallien keskinäisestä suhteesta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, mitä enemmän kuparia, sitä punaisempi seos, kun taas hopean lisäys vie sävyä keltaisempaan, lopulta vihertäväksi. Suomalaisten valmistajien käyttämät kultaseokset ovat perinteisesti olleet hieman punaisempia, kun taas esim. Keski- ja Etelä-Euroopassa on totuttu keltaisempaan seokseen. Tämä kannattaa huomata, jos harkitsee sormuksen hankintaa ulkomailta.
Platinaa on vihkisormuksissa käytetty pitkään, ja viime aikoina sen suosio on ollut nousussa. Ulkonäöltään se muistuttaa valkokultaa, mutta on tätä kestävämpää. Platina on materiaalina kalliimpaa kuin kulta, minkä vuoksi sen suosio on ollut vähäisempää.
Usein kysytään, ”syövätkö” eri pitoisista seoksista valmistetut sormukset toisiaan, jos niitä pidetään rinnakkain. Teoriassa kyllä, sillä esim. 585‰ kulta on kovempaa kuin 750‰ kulta. Käytännössä kulumisen suurin syy on, että pöly ja epäpuhtaudet (mm. ilmassa oleva kvartsipöly) muodostavat yhdessä ihon rasvan kanssa ”hiomatahnan”, joka toisiaan vasten hankaavien sormusten välissä kuluttaa niitä yllättävän nopeasti. Kulumisen jäljet huomaa helposti, kun tarkastelee esim. vuosikymmeniä vierekkäin käytettyjä sormuksia (yleensä 750‰ kultaa); miltei puolet leveydestä on kadonnut ja sormukset ovat hioutuneet reunoistaan toisiinsa sopiviksi. Kulumista ei koskaan voi täysin välttää, mutta sitä voi hidastaa huomattavasti puhdistamalla sormuksensa viikottain miedolla saippuavesiliuoksella ja pehmeällä harjalla.
|
 |
|
|
