Onnistuneet polttarit ovat juhlakalun näköiset
Polttarit ovat kaikessa lopullisuudessaan morsiamen tai sulhasen viimeinen hetki nauttia naimattoman naisen ja miehen elämän hyvistä puolista. Ehkä asiaa ei kuitenkaan kannata tulkita näin kirjaimellisesti ja tilata heti litrakaupalla viinaa ja bussillista ilotyttöjä paikalle. Tärkeintä on hauskanpito ystävien ja sukulaisten kesken.
Mikään ei estä järjestämästä samoja polttareita morsiamelle ja sulhaselle, jos ajatus tuntuu toteutuskelpoiselta. Polttareiden ei tarvitse olla myöskään pelkästään tyttöjen ilta tai poikien keskinäistä riehumista. Usein polttareista jää muistoksi jotain, jota voidaan esittää tai esitellä hääjuhlassa: ylistysruno puolisolle, polttarikansio, omin käsin tehtyjä lahjoja yms.
Polttareita suunnitellessa on lähdettävä liikkeelle morsiamen tai sulhasen persoonallisuudesta ja järjestää hänelle omannäköisensä polttarit. Ideoita voi hakea juhlakalun harrastuksista, elämäntilanteesta, menneisyydestä tai jostain aivan muusta. Tärkeintä on tehdä jotain, jota juhlakalu ei yksin tekisi ja joka yllättää hänet täysin.
Jos morsian on joskus sanonut, että kauhakuormaajan kauhassa tehty ajelu olisi jännä kokemus, niin siitä vaan tieto korvan taakse! Eräretkeilyä harrastava juhlakalu voidaan viedä muutaman päivän vaellukselle, jonka aikana järjestetään erilaista ohjelmaa ystävien kesken.
Morsian ja sulhanen osaavat odottaa jotain tapahtuvan, mutta ei pidä antaa heidän pahimpien pelkojen toteutuvan. Vaikka polttareihin kuuluukin tietynlainen kaksimielisyys, tunneälyä on syytä käyttää, jotta juhlista jäisi riemukkaat muistot. Polttarit eivät ole oikea hetki kipeillä asioilla mässäilylle ja menneisyyden ikävien muistojen tonkimiselle. Entisistä poika- ja tyttöystävistä kannattaa muistuttaa vain, jos on varmaa, että se sopii kaikille, myös muulle polttariseurueelle.
Lue muita artikkeleja polttareista
Polttarit perinteenä
Polttaripäivän valinta ja taustajärjestelyt
Iso vai pieni budjetti polttareihin?
Teemaideoita polttareihin
Mökkipolttarit
Polttarisauna
HK ja PI
Lähde: Tuhat ja yksi häätaikaa, Petra Julin, Tammi 1998.
|
