Avioliitto ja häät ovat elämän tärkein kohokohta egyptiläiselle. Ei yksin naiselle - vaan myös miehelle sekä koko suvulle. Avioliitto ja häät eivät ole pariskunnan välinen asia vaan siinä yhdistyy kaksi sukua. Kun egyptiläinen astelee avioliiton satamaan, saa hän liiton kylkiäisinä liudan uusia perheenjäseniä.
Teksti ja kuvat: Johanna Kortesluoma
Ylä-Egyptin saidikulttuurin häätavat eivät ole paljoltikaan muuttuneet nykypäivään verrattuna, mutta jo Kairossa, modernisoituneessa miljoonakaupungissa häitä vietetään nykyään monin eri tavoin ja monet hääjuhlat noudattavat länsimaista kaavaa. Konservatiivisessa Ylä-Egyptissä yllättävintä on, että siveyttään vaalivan morsiamen ulkoasu on pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta hyvinkin länsimainen, useimmiten avointa hääpukua myöden.
Ylä-Egyptissä vanhemmilla saattoi ennen vanhaan olla useimmiten puoliso tyttärelleen katsottuna ennen kirkon määrittelemää naimaikää. Egypti muuttuu kuitenkin maailman muuttuessa, joskin hitaanlaisesti etenkin maaseutualueilla, jossa perinteet istuvat tiukassa. Nykypäivänäkään tämä ei poista tosiasiaa, että vanhemmilla on suuresti sormensa pelissä sopivaa puolisoa mietittäessä. Ylä-Egyptissä sukupuolten segregaatio on voimakasta ja nuorilla ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia tavata puolisoehdokkaita vapaasti. Molemmille sukupuolille tarkoitettuja yhteisiä kokoontumistiloja – kuten Kairossa yliopistot ja kaikenlaiset harrastepaikat – ei ole.
Koska suvulla ja perheellä on suuri merkitys, Ylä-Egyptissä puoliso on yleensä serkku - suku laajenee ja vahvistuu sekä omaisuus pysyy suvun hallussa. Saidit eivät helposti luovuta tyttäriään ulkopuolisille. Serkku on siis egyptiläisen näkökulmasta loistava valinta puolisoksi. Rakkaus saattaa monesti olla toisarvoinen kriteeri puolison valinnassa. Perheiden yhteiskunnallisen statuksen tulisi olla sama sekä vauraus ja perheen moitteeton maine on aina etu.
Puolison valinnassa voi auttaa myös El Khatba. Hän on aina vanhempi nainen, jolla on kylässä laajat suhdeverkostot ja näin ollen hän tuntee sopivia puolisoehdokkaita.
Naisten oletetaan avioituvan nuorena, toisaalta taas miehet eivät erityisen nuorena voi edes suunnitella avioliittoa. Melko harvat miehet kykenevät solmimaan avioliiton ennen 30-vuotissyntymäpäiviään. Ennen liiton solmimista miehellä tulee olla asunto tulevaa perhettään varten, tämä ei ole egyptiläisillä keskituloilla laisinkaan halpa investointi ja sitä varten on säästettävä rahaa. Kaikilla ei luonnollisesti ole rahallisia resursseja ostaa omaa asuntoa, vaan vaimo saattaa muuttaa avioliiton myötä asumaan miehen synnyinkotiin, jossa voi asua monta sukupolvea. Taloon vain saatetaan lisätä asuinkerroksia suvun koon kasvaessa. Egyptissä asunnot vuokrataan ja myydään hyvin alkeellisin varustuksin, joten miehen pitää ostaa asuntoon kaikki huonekaluja ja jopa ikkunoita ja ovia myöden. Morsiamen harteilla on yleensä kodintekstiilit, keittiön ja ehkä makuuhuoneenkin kalustus sekä tarvikkeet. Miehen pitää myös ostaa vaimolleen vihkisormus sekä kultakoruja (El Shabka). El Mahr on miehen maksama morsiusraha, joka morsiamen yleensä tulee käyttää uuden kodin kalustukseen.
Kun sopiva puoliso on löytynyt, mies kysyy perheensä suostumusta. Perheen antaessa suostumuksensa, usein joku vanhempi henkilö perheen piiristä lähestyy tytön perhettä esittäen kosinnan. Tämä henkilö voi olla tulevan sulhasen äiti.
Jos tytön perhe suostuu kosintaan, sopimus sinetöidään perheiden kesken lausumalla ääneen Al Fatihah, ensimmäinen suura Koraanista. Seuraavaksi on vuorossa neuvottelut käytännön järjestelyistä; sovitaan kihlajaispäivästä ja miehen antamista kultakoruista sekä morsiusrahasta tai muista korvauksista (esim. avioerokorvaus Mu’akhar), jonka mies lupaa vaimolleen joko eron yhteydessä tai miehen kuollessa. Monesti avioliiton satamaan valmistautuminen ja itse häät verottavat sulhasen lompakkoa siinä määrin, että ylimääräistä rahaa ei enää ole, joten nämä korvaukset ovat käytännössä esimerkiksi asunnon huonekalut.
Avioliittosopimus saatetaan allekirjoittaa jopa useita kuukausia ennen varsinasta hääjuhlaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pari saa vieläkään vapaasti tavata toisiaan, tapaamiset hoidetaan edelleen sukulaisten valvovien silmien alla. Vasta hääjuhla virallistaa avioliiton ja tällöin pari muuttaa yhteiseen kotiin.
Syy pitkäänkin viiveeseen on siinä, että Egyptissäkin hääjärjestelyt vievät aikaa. Toinen syy saattaa olla se, että mies ei ole kihlauksesta sovittaessa kenties saanut vielä kaikkea rahaa kokoon mitä avioliittoon astuminen vaatii.
Hääjuhlaa edeltävänä iltana morsian ja tämän naispuoliset perheenjäsenensä ja ystävänsä kokoontuvat morsiamen kotiin viettämään hennailtaa (Laylat Al-Hinna). Naisväki laulaa ja tanssii koko yön sekä morsiamelle tehdään hennakuvioinnit, jotka tuovat onnea hänen uuteen, alkavaan elämänvaiheeseensa.
Seuraavana aamuna allekirjoitetaan avioliittosopimus mikäli sitä ei olla tehty jo aikaisemmin. Avioliittosopimus allekirjoitetaan islamilaisen notaarin (Mazoun) edessä, joka rekisteröi sopimuksen. Seremonian voi hoitaa myös pappi ja seremonia pidetään yleensä moskeijassa tai morsiamen kotona. Mukana ovat hääparin lisäksi perheenjäsenet ja ystävät. Tätä tilaisuutta seuraavat tapahtumat vaihtelevat jonkin verran alueittain.
Esimerkiksi Luxorin vilkkaalla itärannalla sulhanen usein noutaa morsiamen kauneussalongista ja salongin ulkopuolella odottavat sukulaiset ja ystävät. Mukana on musisoijia, jotka soittavat rumpuja ja trumpetteja ja vieraat tanssivat salongin edessä musiikin tahtiin. Tästä kulkue lähtee äänekkäästi autoille päin. Koristellut autot ajelevat tööttäillen ympäriinsä ja stereoista soi musiikki, ihmiset laulavat mukana. Autokulkue suuntaa yleensä ensin Niilin rannalle, jossa hääparista otetaan muotokuvia. Tämän jälkeen käydään vielä studiokuvassa, jossa puoli sukua tungeksii liikkeen tiloissa ja osa ahtautuu studion puolelle.
Seuraavaksi vieraat suunnistavat juhlapaikalle, joka saattaa olla klubi tai hotellin tilat, mutta yleensä se on näillä seuduin värikkäin kankain tai matoin rajattu alue morsiamen kodin edestä ja alueen yllä loistavat valot. Tarjolla on iloista musiikkia ja juotavaa ja kuka tahansa on tervetullut tilaisuuteen. Naiset ja miehet tanssivat omissa ryhmissään. Länsirannan pienissä kylissä naiset eivät juurikaan tanssi vaan seuraavat uteliaana tapahtumia hieman sivummalta.
Morsian viettää kauneussalongissa useimmiten monta tuntia ja on jo iltamyöhä, kun sulhanen hänet noutaa. Hääjuhlat alkavat yömyöhällä, yleensä reilusti kello kymmenen jälkeen illalla ja jatkuvat aamun tunneille asti. Hääpari vetäytyy juhlista jossakin vaiheessa uuteen kotiinsa ja jotkut saattavat päästä häämatkalle, joka suuntautuu yleensä Punaisenmeren rannoille.
Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Ylä-Egyptin maalaisalueilla saatetaan lastata morsiamen tavarat esimerkiksi aasin tai hevosen vetämiin kärryihin ja musisoivan ja äänekkään kulkueen saattelemana morsian tavaroineen saatetaan uuteen kotiinsa. Kulkueen ylle heitellään vihreää vehnää, joka on hedelmällisyyden symboli.
Vieraille valmistetaan ruokaa ja seurue laulaa ja tanssii läpi yön. Monesti miehille sekä naisille on omat tilansa, mutta morsiamen isä istuu ja aterioi yleensä naispuolisten vieraiden joukossa. Aamulla tuoreen vaimon äiti ja siskot tulevat visiitille ja tuovat ruokaa. Juhlallisuudet jatkuvat seitsemän päivän ajan lukien hääjuhlasta ja sukulaiset käyvät kylässä tuoden lahjoja ja ruokaa, vaimon tarjotessa vierailijoille hedelmiä ja makeisia.
Alf Mabrouk!
(Viimeinen lause tarkoittaa "paljon onnea, onnittelut" arabiaksi.)
|
