Hääkaramellit
Hääkaramellien tai -konvehtien jako on vanha tapa, joka on kuulunut säätyläisperheiden hääpitoihin jo 1700-luvulta lähtien. Talollisten keskuuteen tapa levisi 1800-luvun lopulla.
Ennen vanhaan hääkaramellit tehtiin usein itse ja koristeltiin eri tavoin, esimerkiksi kiiltokuvin. Hääkaramelleja ei ollut, eikä edelleenkään ole, tarkoitus syödä, vaan ne säilytetään muistona hääjuhlasta. Siksi karamellien ulkonäkö on sisältöä tärkeämpi. Naimaton vieras laittoi karamellin yöksi tyynynsä alle nähdäkseen unessa tulevan aviopuolisonsa.
Karamellien askartelu on aikaavievää, mutta usein mukava yhdessäolon muoto. Ajan ja vaivan säästämiseksi karamellit voi ostaa myös kaupasta. Karamellien kääreitä suunniteltaessa vain mielikuvitus on rajana. Askarteluliikkeistä löytyy yllin kyllin materiaaleja ja malleja jokaiseen makuun. Kääreenä ei välttämättä tarvitse olla tylliä ja silkkipaperia, vaan karamellin voi pakata esimerkiksi tulitikkuaskista tehtyyn rasiaan tai pieneen ommeltuun pussiin.
Karamelleissa on tavallisesti jokin muistolause, sananparsi tai muu elämänviisaus. Ne voivat olla hurskaita, humoristisia tai arvoituksellisia. Lauseet voi vaikkapa kirjoittaa murteella tai vanhahtavalla kielellä. Jos häissä on paljon vieraskielisiä vieraita, heitä varten voidaan tehdä erikieliset tekstit.
Jos vieraita on paljon, suositaan yksinkertaisempaa mallia. Helppotekoisia hääkaramelleja ovat esimerkiksi tylliharsoon käärityt tikkukaramellit, jotka rusetilla koristeltuna ovat näyttävän näköisiä.
Hääkaramellien jako on hyvä keino järjestää juhlien pikkuvieraille tekemistä. Tavallisesti tehtävän hoitavat morsiuslapset.
HK ja PI
Lähteet:
Häät, Terhi Heinonen
|
